Pienemmän budjetin häät?

Selaillessani hääsivustoja, törmäsin tällaisiin kuviin. Mieleeni juolahti ajatus. Pienemmän budjetin häistä. Itsekin olemme budjettia miettineet ja sen saa helposti paisumaan.

Saisiko tällä idealla kustannuksia pienemmäksi? En tiedä. Ehkäpä. Vihkiminen olisi tavalista myöhemmin. Tämän jälkeen tarjottaisiin kakkukahvit. Sitten alkaisi tanssit. Tanssien aikana olisi pientä suolaista tarjottavaa. Esim. näiden kuvien innoittamana Grilli. Vieraille järjestettäisiin siis tanssit. Minusta ainakin aika hauska idea.

Kuva

      Kuvat täältä

Lastenvaatekutsuilla

Naapurissa oli alkuviikolla Me&I lastenvaatekustut. Ilma oli hieno, joten kutsut olivat terassilla. Lapset saivat temmeltää ja meluta rauhassa. Sisällä ääntä olisi varmasti riittänyt, kun mukana oli kuusi isompaa lasta. Ja lisäksi kolme pikkuvauvaa 3vko - 4kk. Sekä yksi masuasukki <3 (josta ei vielä ääntä lähtenyt). Tilaukseen meni jotain pojalle ja jotain myös äidille.

Tarjolla oli suussa sulavaa suklaakakkua vaniljajäätelöllä. 

Me&I:n uusi syksymallisto on siis ilmestynyt ja olihan siellä kaikenlaista kivaa. Itse en ole ehtinyt vielä kyseisen merkin vaatteitta paljoa testailla ja tilailla. Kovasti niiden laatua ja kestävyyttä kuitenkin kehutaan.

Puimuri

Eilen illalla ja tänä aamuna, meidän terassilta sai seurailla puimuria työssään. Mieleeni muistui kun viime syksynä katselin samaa näkyä keskeneräiseltä terassilta. Talosta oli runkotolpat pystyssä ja kattotuolit paikoillaan. Silloin tuntui niin kaukaiselta, että joskus täällä asuttaisiin ja ehkäpä oman pojan kanssa katseltaisiin puimuria pellolla. Tähän kohtaan voin taas huokaista, kuinka mukavaa on asua maalla.

Syksyhäiden teemaa etsimässä

Olen yrittänyt pyöritellä erilaisia teemoja päässäni. Teeman pitäisi sopia juhlapaikkamme (joka on nuorisoseurantalo) väritykseen sekä sopia syksyhäihin. Aivan pelkkää syksy teemaa ja oransia en halua. Tällä hetkellä nämä sanat pyörivät mielessä; vintage, pastelli sävyt, pitsi, caramel & cream sekä kulta. Näillä inspiraatio kuvilla voisin lähteä liikkeelle.

Kuva

Teeman avulla olisi tarkoitus saada sidottua koko häähilpetööri yhteen. Kutsuista lähtien.

Kuva

Aitassa

Mummilaan, meidän naapuriin on tuotu vanha aitta. Se on Papan äidin kotipaikalta ja nyt se on saatu kunnostettua. Sunnuntaina mummi kutsui sisaruksensa perheineen aittakahveile. Tarjolla oli karjalanpiirakkaa munavoilla, voileipäkakkua ja mustikkapiirakkaa. 

 

"Entä jos mentäisiin ens kesänä naimisiin?"

Me mennään naimisiin 2014 syyskuussa. Kirkko on varattu ja nyt voi alkaa tosissaan suunnitella. Ompa kivaa. Hääblogejahan olen selannut heti kihlauksestamme lähtien. Olen haaveillut ja ihastellut talvihäitä, kesähäitä, yksinkertaisia morsiuspukuja, tylliunelmia, häiden teemojakin on niin monia ihania. Nyt pitäisi alkaa hiljalleen päättää mitä haluan omiin häihini. Hassua, mutta jollakin tapaa tuntuu haikealta, kun pitää lopettaa haaveilu ja alkaa oikeasti valita mitä haluamme häihimme.




                      

Leikkimatto vai sitteri?

Hankkiessani kaikenmaailman vauvatarvikkeita, ajattelin että sitteriä en ainakaan hanki. Se ei ensinäkään ole hyväksi vauvan selälle, saati liikunnalliselle kehitykselle. Leikkimatto oli hankintalistalla sitterin sijaan.

 

Nyt kun pieni ihminen on saapunut ja arki koittanut, olemme hankkineet sen sitterin leikkimaton lisäksi. Totuus on, ettei sitterissä ole hyvä istuttaa vauvaa yhtenään. Se kutenkin helpottaa omaa arkeani huomattavasti.

Laitan pojan sitteriin vasta kun hän ei viihdy enää leikkimatolla mitenkäänpäin ja minun pitäisi vielä syödä, laittaa ruokaa, siivota, silittää- tai pestä pyykkiä. Ennen sitteriä otin pojan syliin ja muut hommat saivat odottaa. Poika tykkää kovasti seurailla touhujani sitteristä. Siellä en itse häntä kuitenkaan nukuttaisi.

Leikkimaton yhteyteen olen värkännyt lappusen jossa loruja ja lauluja. Ne kertovat matolla olevista eläinhahmoista. Niitä loruttelen ja lauleskelen pojan kanssa kun hän köllöttelee matolla. Meidän leikkimatto on mikäs muu kuin kovasti fanittamani SkipHop.

Paras paikka pikkuvauvvalle on varmasti syli. Tähän tarkoitukseen meillä on Manduca kantoreppu. Siinä poika viihtyy kylläkin paremmin ulkona liikuttaessa. Aiheesta enemmän toisessa postauksessa.

Rosvopaisti

Lauantain rosvopaistijuhla sujui hienosti. Alkuun satoi, mutta se ei meininkiä haitannut. Vieraistakin suurin osa tuli ilmasta huolimatta paikalle. Loppuillasta me olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä erossa pojastamme. Mummo vahti pikkuista jotta vanhemmat pääsivät hetkeksi hengähtämään yhdessä.

Ensimmäisenä nostettiin Rosvopaisti kuopastaan. Nuotiota olivat valvomassa yhdistyksen nuoret miehet edellisen yön. Perinteisesti.

 Ruokailun jälkeen oli erilaisia joukkue-ja yksittäiskilpailuja. Oli arpajaiset, sporttibaari, kahvit tiikerikakulla sekä tietysti mukavaa yhdessäoloa.

Alasimen kanto oli lajeista ehkäpä haastavin.

Ilta huipentui tansseihin rakovalkean loimutessa pihalla ja naapurikylän poikien soittaessa taidokkaita covereita. Ilonen juhlatunnelma kuului meille asti kun käytin koiran palattuamme yöpissalla. Huhu kertoo että viimeiset juhlijat olivat vielä lämmittäneet saunan ja poistuneet Välimäestä viiden aikaan aamulla.

Rosvopaistijuhlien valmisteluja

Kuluneella viikolla minulla kävi parina päivänä vieraita naapureista. Muuten illat ovat kuluneet rosvopaistijuhlan valmisteluissa.  Tässä muutama kuva yhdeltä illalta kun kävelin vaunujen kanssa Välimäkeen. Oli kiva katsella kun kulmakunnan vanhat ja nuoret touhusivat yhdessä hyvässä hengessä. Yhteisöllisyys on ihana asia naapurustossamme. Tulee oikea vanhanajan maalaiselämä mieleen.

Meidän toinen mummila on katseen etäisyydellä kotoa. Siellä näkyy papan riihi ja navetta.

Kesähäät

Olimme viikonloppuna mieheni ystävän häissä. Juhlat olivat aivan ihastuttavat, mansikantuoksuisissa maalaismaisemissa. Kokeilimme Photoboothia, söimme huippu herkullista ruokaa, tapasimme paljon ystäviä ja saimme aurinkoa. 

A:ta ja V:tä oli juhlimassa myös pieni tyttövauva vanhempineen. Heidän kanssaan tulimme hyvin juttuun. Jaoimmekin juhlinnan ohessa vauvajuttuja sekä varjoisia nurkkia.
 

Pienen vauvan kanssa juhlimista ei voi koskaan ennalta suunnitella. Tällä kertaa kuumuus vaivasi pojua kovasti. Katsoinkin parhaaksi poistua pikkumiehen kanssa kotiin juuri ennen bändin aloittamista. Mieheni jätin hyvillämielin vielä jatkamaan juhlimista.

Ajelin kotiin upeassa kesäillassa, auringon painuessa mailleen, peltojen keskellä, poika rauhallisesti takapenkillä nukkuen, autoradion soittaessa Erinin - Elämä on laina. Vedin itseeni sitä upeaa tunnelmaa ja mietin kuinka onnekas oikeasti olen. Kotona syötin pojan ja peittelin hänet omaan sänkyynsä nukkumaan. <3